
Olen Riikka Pöntinen, tamperelainen tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusasiantuntija sekä paikallispoliitikko. Olen Vasemmistoliiton Tampereen valtuustoryhmän varavaltuutettu ja luottamustoimeni kautta osa Pirkanmaan Vasemmiston aluevaltuustoryhmää. Olen ollut poliittisesti aktiivinen nuoresta iästä lähtien sekä tullut tunnetuksi etenkin kansalaisvaikuttajana ja aktivistina – tässä ominaisuudessa olen mm. perustanut seksuaalikasvatuksen kehittämiseen keskittyvän asiantuntijajärjestön sekä johtanut seksityöläisten oikeuksia puolustavaa Oikeus työhön-kansalaisaloitekampanjaa. Työurani olen tehnyt etenkin lasten ja nuorten parissa.
Arvojani ohjaavat ihmisoikeuksien puolustaminen, oikeudenmukaisuus sekä järkähtämätön feminismi, jonka myötä asetun aina heikommassa asemassa olevien puolelle. Taustaltani olen kasvatustieteiden ja yhteiskuntatieteiden maisteri, jonka asiantuntemusta ovat tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden teemojen ohella mm. nuorisotyö ja -tutkimus sekä sukupuoli ja seksuaalisuus yhteiskunnallisina ilmiöinä. Näiden teemojen ohella sydäntäni lähellä ovat mm. työelämän kehittäminen ja työntekijöiden oikeudet, nuoriystävällisen yhteiskunnan edistäminen sekä sosiaalisesti ja ekologisesti kestävän yhteiskunnan rakentaminen.
Olen kotoisin Keski-Suomestä Jyväskylän lähellä sijaitsevalta pieneltä paikkakunnalta, jossa olen viettänyt nuoruuteni täysi-ikäistymiseeni asti. Tämän vuoksi minulle sydäntä lähellä on puolustaa alueellista yhdenvertaisuutta mm. palveluiden saatavuudessa. Suomi ikääntyy valtavaa vauhtia ja tämän vuoksi sosiaali- ja terveyspalvelujen kriisi vaatii akuuttia ratkaisemista siten, että se on myös inhimillisesti kestävää ja palvelut turvataan myös pienillä paikkakunnilla ja harvaan asutuilla alueilla. Äidistäni tuli neliraajahalvaantunut, kun olin 14-vuotias ja tältä pohjalta minua huolestuttaa etenkin vammaisten oikeuksien toteutuminen yhteiskunnassa, joka järjestetään vahvimman oikeus edellä. Tämän vuoksi hyvinvointivaltion rakenteita tulee puolustaa ja myös vahvistaa.
“Yhteiskunta on epäonnistunut niin kauan kuin yksikin ihminen jää syrjään”