Nuorten tulevaisuususkon romahtamisesta on puhuttu koko kevään ajan etenkin viimeisimmän Valtion nuorisoneuvoston ja Nuorisotutkimusverkoston julkaiseman Nuorisobarometrin tulosten tultua ilmoille maaliskuussa. Nuorisobarometrin yhteydessä julkaistiin myös nuorten ja nuoruuden parissa työskentelevien tutkijoiden raportti, joka sisälsi politiikkasuosituksia nuorten tulevaisuususkoa vahvistavan politiikan edistämiselle. Kyseisen raportin perusteella nykyisessä yhteiskunnallisessa ilmapiirissä on hahmotettavissa lukuisia nuorten tulevaisuususkoa rapauttavia piirteitä. Toisaalta tutkijat tarjoavat useita ratkaisuja nykytilanteen parantamiseksi ja tärkeimpänä näistä ratkaisuista erottuu selkeästi pitkäjänteisen nuoria koskevan politiikan priorisoiminen.
Nuorten tulevaisuususko on jäänyt julkisessa keskustelussa heikommin selitetyksi kokonaisuudeksi, joten termin merkitystä on syytä kirkastaa. Tulevaisuususkolla ja sen romahtamisella viitataan siis tulevaisuudentutkimuksen käsitteeseen sekä yhteiskunnalliseen tutkittuun ilmiöön, jolle löytyy vastaavia esimerkkejä muista Pohjoismaista. Kyse ei siis ole vain yksittäisen yksilön tunnetilasta tai tietyllä tapaa määräytyvistä uskomuksista, vaan ennemmin termi kytkeytyy siihen, millaisia tulevaisuudenkuvia nuorille on tarjolla yhteiskunnassa ja millaisia toivon ja optimismin sekä toisaalta vaikuttamisen mahdollisuuksia näillä tulevaisuudenkuvilla on tarjottavanaan. Kun puhutaan tulevaisuususkon romahtamisesta, viitataan uskon puutteeseen suhteessa tulevaisuuden yhteiskuntaan. Syitä tähän on myös Suomessa riittämiin.
Monille nuorille tulevaisuus näyttäytyy etenkin niin sanottujen poly- eli monikriisien ajassa epävarmalta ja ahdistavalta sekä näköalattomia tulevaisuudenkuvia tarjoavalta. Useimmat nykynuoret ovat kasvaneet valtaosan elämästään ajassa, jossa yhtä kriisiä on seurannut toinen ja samaan aikaan yhteiskunnallinen keskustelu ja politiikka ovat kiristyneet kiristymistään. Sodan ja pandemian ohella heitä ympäröivät ilmasto- ja ympäristökriisi sekä etenkin tällä hetkellä työttömyyteen ja toimeentuloon liittyvät kriisit. Lisääntyneen maahanmuuton myötä yhä useampi nuori Suomessa kantaa mukanaan myös henkilökohtaisia sotaan ja pakolaisuuteen liittyviä traumoja, jotka pahimmillaan jo itsessään syrjäyttävät yhteiskunnasta. Nuoruuden siirtymät eivät myöskään ole nykyhetkessä yhtä helposti ennakoitavia ja siirtymät koulusta opiskeluihin ja opiskeluista työhön ovat kaikkea muuta kuin saumattomat.
Nuoria kohtaan asetetaan myös tässä hetkessä lukuisia paineita liittyen toisaalta opiskeluissa ja työssä menestymiseen sekä loputtomaan suorittamiseen, mutta myös mm. synnyttämiseen ja Suomen velkasuhteeseen ja talouskasvuun liittyviin taloudellisiin tavoitteisiin. Nuorten tulisi toisaalta pystyä menestymään henkilökohtaisella tasolla, mutta myös vastaamaan isoihin yhteiskunnallisiin haasteisiin sekä ratkaisemaan Suomen tulevaisuuden näkymät. Toisaalta sosiaaliturvaleikkaukset tuottavat lisää näköalattomuutta ja vaikeutta kiinnittyä yhteiskuntaan. Vähemmästäkin syntyy paineita ja uskon puutetta yhteiskuntaa kohtaan.
Vuonna 2025 11,5 prosenttia 15–29-vuotiaista nuorista oli työn ja koulutuksen ulkopuolella, ja nuorisotyöttömyyden aste oli lähemmäs 20 prosenttia. Vuonna 2026 etenkin nuorisotyöttömyyden aste on vain jatkanut kasvuaan. Onkin kysyttävä, että mitä nyky-yhteiskunnalla lopulta on tarjottavana nuorille muuta kuin jatkuvia ongelmia ja haastavia aikoja? Kuinka voimme odottaa nuorten luottavan yhteiskuntaan ja tulevaisuuteen, kun poliittiset keskustelut keskittyvät lähinnä kriiseistä keskusteluun ja synkkien tulevaisuudenkuvien luomiseen? Aikuisilla on äärimmäisen iso vastuu nuorten luottamuksen ja nuorille turvallisen yhteiskunnan rakentamisessa eikä voi sanoa, että etenkään viimeisen kolmen hallitusvuoden aikana tässä olisi onnistuttu edes välttävin arvosanoin. Etenkin syrjintää ja vähemmistöihin kuuluvien nuorten näkökulmasta nykyhallituksen poliittiset toimet ja toisaalta myös julkilausumat ovat olleet sangen edesvastuuttomia.
Nuorten tulevaisuususkolla on yhteys toimintaan yhteiskunnassa – kun usko parempaa tulevaisuutta kohtaan puuttuu, tämä voi tuottaa motivaation puutetta edes yrittää pärjätä yhteiskunnassa ja passivoida siten, että lopulta nuori ei kiinnity yhteiskunnassa juuri mihinkään. Uusimman Nuorisobarometrin mukaan nuoret kaipaavat politiikalta sitä, että heille tärkeisiin asioihin puututaan politiikassa ja he mm. toivovat, että hyvinvointivaltio säilytetään ja että ilmasto- ja ympäristökriisit sisällytetään osaksi politiikan ydintä. Toisaalta monia nuoria huolettaa kasvava rasismi ja esimerkiksi kouluissa tapahtuva häirintä ja ahdistelu sekä syrjinnän kokemukset. Jos nuoria siis halutaan motivoida osallistumaan yhteiskunnalliseen ja poliittiseen toimintaan, on politiikassa ryhdyttävä ottamaan agendalle nuorille läheisiä teemoja sekä kuunneltava tarkasti mitä heillä on sanottavanaan. Lopulta nuorten innostaminen yhteiskunnallisen vaikuttamisenkaan äärelle ei ole rakettitiedettä – harvapa meistä innostuu politiikasta, jos sillä ei ole mitään tarttumapintaa omiin elettyihin kokemuksiin.
Samaan aikaan, kun nuoret elävät epävarmuutta tuottavassa ajassa ja huolehtivat lukuisista globaalille tasolle yltävistä kriiseistä, lääkkeeksi tarjotaan lähinnä älypuhelimien ja somen kieltoja. Tutkijoiden ehdottamat ratkaisut eroavatkin tällaisista yksittäisistä toimista olennaisilla tavoilla: he eivät suosittele somekieltoja, vaan pitkäjänteistä nuorten hyvinvointia kohentavaa politiikkaa sekä yhteiskunnallisen keskustelun parantamista dialogin ja ratkaisukeskeisyyden keinoin. Pääosassa tutkijoiden politiikkasuosituksissa ovat mm. nuorten osallisuuden parantaminen, nuorilähtöisen politiikan vahvistaminen, nuorten mielenterveydestä huolehtiminen sekä toimeentulon, koulutusmahdollisuuksien ja toisaalta aivan tavallisen turvallisen perusarjen turvaaminen. Olennaisimman suosituksista tiivistäisinkin siten, että tärkeintä politiikassa tulisi olla yhteiskunnallisen luottamuksen ilmapiirin kohentaminen sekä vastuullisen ja turvallisen kasvuympäristön takaavan yhteiskunnan edistäminen.
Tutkijoiden suositukset mukailevat teemoja, jotka ovat vasemmistolaiselle politiikalle ominaisia. Vasemmistoliitolla onkin paljon annettavaa nuorten tulevaisuususkon palauttavalle politiikalle sekä nuoriystävällisen yhteiskunnan rakentamiseksi. Vasemmistoliitolla onkin mielestäni erityisen paljon annettavaa juuri nuorille – pystymme tarjoamaan toivoa tulevaisuuteen ja vision, joka kantaa pitkälle tulevaisuuteen.
